Olen Jone Kontulasta moi. Haluan kertoa teille elämästäni. Koen että se on hyvin tärkeää, jotta ihmiset valaistuisivat.

 Jo hyvin nuorena kiinnostuin natsismista ja murrosikäisenä liityin uusnatsiporukkaan. Yksi elämäni onnellisimmista päivistä oli se kun viikkorahoillani ostin itselleni uuden pilottitakin. Kun puin sen ylleni koin suurenmoisen vapauden riemun ja kohotin peilin edessä käteni natsitervehdykseen. Ostin myös halvan digikameran jolla otatin itsestäni hienoja kuvia joissa poseerasin hakaristilippu taustallani. Koska olin kokenut herätyksen, halusin kertoa myös muille Adolf Hitleristä ja hänen messiaanisesta roolistaan paremman maailman luomisessa ympärillemme.

Kun olimme saaneet rivit natsikerhossamme järjestykseen ja toiminta alkoi olla hyvin organisoitua, teimme päätöksen että emme jää pelkälle jaarittelu ja univormuilla poseeraamistasolle. Halusimme toteuttaa aatettamme käytännön tasolla. Teimme kuntotestin jokaiselle kerhon jäsenelle ja parhaat valittiin suoran toiminnan joukkoihin. Joukkojen tarkoituksena oli raaka väkivalta kaikkea tummempaa pigmenttiä omaavaa roskasakkia kohtaan. Suoritimme useita raakoja pahoinpitelyjä, paloittelumurhia, kidutuksia sekä myös raiskasimme tummaihoista väestöä. Kuvasimme useita sessioita myös videolle joita katselimme yhteisissä illanistujaisissamme. Nämä uroteot saivat meidät tuntemaan, että olemme saaneet jotain tärkeää aikaan yhteiskunnassa ja että sanomamme on myös käytännön toimintaa, ei pelkkää voivottelua ja katkeransävyistä kirjoittelua eri foorumeissa.

Myöhemmin kaipasimme lisää virikkeitä toimintaamme. Niinpä perustimme oman työryhmän laatimaan kehityssuunnitelmaa työmme eteenpäin viemiseksi. Eräs kerhomme jäsen joka työskenteli teurastamossa hommasi kerhotalollemme käytöstä poistettuja teurastus ja lihanjalostusvälineistöä. Jatkossa kun murhasimme tummaihoisia, otimme ruumiit talteen ja aloimme valmistamaan niistä mustaa makkaraa. Tuota makkaraa sitten söimme omissa juhlatilaisuuksissamme. Valutimme myös ruumiiden veret astioihin joihin lisäsimme kossua tai pirtua sekä kusta. Tilasimme afrikasta norsun hampaita joista valmistimme juomapikarin. Tuosta pikarista nautimme tuota Viidakon tuliliemeksi nimeämäämme juomaa. Joiltakin uhreiltamme otimme myös päät talteen ja pidimme niitä pelipalloina jalkapallopuulaakiturnauksissamme.

Elin pitkään siinä uskossa, että olen koko loppuelämäni uusnatsi ja en koskaan muutu miksikään muuksi. Jotkut kerhomme jäsenistä muuttuivat myöhemmin. Heistä saattoi tulla viherpiipertäjiä tai kokoomuslaisia jotka ajelivat hienoilla autoilla ja käyttäytyivät arvokkaasti. Oli siellä niitäkin jotka kokivat olevansa transsukupuolisia ja korjasivat itsensä naiseksi. Kaverini Rane paukautti kerran että ei halunnut enää teeskennellä olevansa ihminen. Hän tunnusti muille että oli kokenut olevansa koko elämänsä pitbullterrieri ja halusi vihdoin vapautua omaksi itsekseen. Niinpä hän oli tilannut ajan saksasta maanalaiselta klinikalta, jossa oli määrä aloittaa korjaushoidot. Hän pyysi kerholtamme taloudellista avunantoa, jotta kallis operaatio pystyttäisiin toteuttamaan. Olimme ryöstelleet, kiristäneet rahaa, myyneet huumeita, joten kerhollamme oli millä mällätä. Löimme Ranelle rahat hanskaan ja annoimme potkun perseeseen, että ala painua sinne klinikalle vitun urpo. Rane vastasi räksyttämällä koiramaisesti, koska hän oli jo alkanut käyttäytyä rehellisesti omana itsenään. Odotimme vaan sitä kun Rane tulisi Saksasta takaisin operaation jälkeen, purisiko hän vanhoja kavereitaan ja raatelisi meidät kaikki kuoliaaksi?

Aloin kyllästyä natsielämään. Toistimme liikaa itseämme. Se oli aina sitä samaa. En saanut enää kicksejä mistään, musta makkara ei maistunut. Viidakon tuliliemi alkoi maistua liian väljähtyneeltä. Etsin elämääni uutta suuntaa. Epätoivoissani olin menossa jo räjäyttämään itseni palasiksi kääriytyneenä dynamiittiin mutta tieni johtikin Itäkeskuksen moskeijaan jossa käännyin Allahin puoleen. Tein päätöksen palata Islamiin ja lähteä seuraamaan Profeetta Muhammedin viitoittamaa tietä. Kaduin syvästi kaikkea rasistista käytöstäni menneisyydessäni. Mutta nyt oli aika ottaa uusi askel ja lähteä kulkemaan parempaa tietä.