En halua olla mitenkään muita parempi ja kehuskella, mutta minulla on ollut enemmän naisia seksipartnerina kuin Gene Simmonsilla. Voitin aikanaan lotossa päävoiton, mikä helpotti elämääni huomattavasti. Olin kituutellut opintotuen avulla ja elänyt pihisti. Tuon voiton jälkeen sain vähän parannettua elämänlaatuani. Heti ensimmäiseksi marssin autokauppaan. En kerro minkä auton ostin koska ehkä tietäisitte liikaa ja tulisitte pummaamaan multa rahaa. Sen verran voin kertoa muutin Kontulan vuokrayksiöstä Ruotsiin Bengt-enoni kotiseudulle hienostoalueelle. Näin lähti elämä rullaamaan ihan uusilla raiteilla.

Erään kerran uudessa asunnossani oleillessani soi ovikello ja siellä oli ovella pari Jehovan todistajaa. He höynäyttivät minut mukaan lahkonsa toimintaan. Käytän nyt sanaa höynäytys, koska jälkeenpäin olen viisastunut. Heidän oppinsa oli ehdottomasti väärä. Tosin oli siellä niitä langenneita enkeleitä mukana joiden kanssa tuli sitten harrastettua seksiä. Porukkaan kuuluin minä ainoana miehenä ja viisi naispuolista Jehovan todistajaa. Ovilla kiertelyn jälkeen kokoonnuimme mun kämpille dokaamaan ja samalla sain panna kaikkia viittä naista niin paljon kuin pusseissa riitti spermaa jaettavaksi. Yhden naisista saatoin myös raskaaksi ja hän synnytti mulle pojan. Emme pidä yhteyttä mutta tiedän että poikani tekee nykyään Jehovan todistajien keskuudessa ansiokasta työtä heidän sanomansa eteenpäin viemiseksi.

Urani Jehovan todistajana loppui siihen kun eräs yhteisön jäsen näki ohikulkiessaan minut ja nuo kyseiset naiset täydessä touhussa pihallani uima-altaan äärellä. Hän kanteli asiasta eteenpäin. Seurauksena oli tyly erotus yhteisöstä. Yritin selitellä, että ei kai tuo nyt niin paha juttu ollut jos vähän annoin naisille miehistä käsittelyä. Saahan sitä hoitaa velvollisuutensa muutenkin kuin vaan Jahven sanansaattajana. Mutta selitykseni eivät kelvanneet. En kuitenkaan suostunut lähtemään pois vapaaehtoisesti, vaan palasin kerta toisen perään tulin Valtakunnansalille. Lopulta kun järkipuhe ei auttanut, minut piestiin niin heikkoon kuntoon Valtakunnan salin pihalla, että ajattelin että antaa olla. En enää viittinyt mennä mukaan toimintaan. Lähdin omille teilleni. Kotonani mielenosoituksellisesti poltin roviolla kaikki vanhat Vartiotorni ja Herätkää-lehdet mitä olin vuosien ajan keräillyt. Myös Raamattu lensi rovioon. Ajattelin vaan, että haistakoot sitten koko porukka Jahve mukaan lukien pitkän paskan. Vittuakos minä yritän tässä mikään todistaja tai mikään muukaan olla. Olin pahantuulinen ja katkera. Välillä myös itkin ja surin, että olishan sitä voinut olla tekemättä niitä pahoja tekoja. Loukkasin monia ihmisiä ja viettelin hyviä ihmisiä pahoille teille. Syytin itseäni kaikesta ja olin pettynyt.

Nyt kuitenkin kun en uskonut enää Jumalaan enkä välittänyt mistään mitään ajattelin, että täysi vauhti päälle. Lähdin maailmanympärysmatkalle. Aloitin Euroopasta. Kiertelin maasta toiseen mieleni mukaan. Kävin panemassa bordelleissa ja yökerhoista löytyi myös ilmasta panoseuraa. Söin hienoissa ravintoloissa ja tilasin joskus ihan vaan huvikseen yksityishelikopterin, joka lennätti minut mihin mieleni tekevi. Kävin museoissa ja taidenäyttelyissä ja ostin itsekin maalaustarvikkeet. Maalasin kännissä teoksia, jotka myin kirpputorilla. Joistakin sain 5 euroa kappaleelta. Nuo rahat lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Olin huolissani siitä, miten Afrikassa ihmiset saavat leipää syödäkseen. Jotain oli minunkin tehtävä jotta maapallo olisi hyvä paikka elää meille kaikille. Mutta hyvien tekojeni jälkeen olin taas milloin missäkin. Join, panin ja tappelin nonstop-meiningillä.

Sorruin koviin huumeisiin. Se alkoi yhdestä marihuananpolttokerrasta. Lyöttäydyin väärien henkilöiden kanssa kimppaan. Uudet kaverini olivat rastafareja. Tapasin heidät Pariisissa. Lähdimme retkelle, josta mulla ei ole kovinkaan hyvää muistikuvaa. Hämärästi muistan jotain katkonaisesti. Välillä minua piestiin poliisiasemalla ja toisena hetkenä olin konsertoimassa yhtenä osana reggae-bändiä. Olin niin sekaisin, etten edes muista mitä soitinta soitin. Jälkeenpäin minulle on työnnetty käteen albumi, josta tunnistin itseni ja olin jopa kahdessa biisissä sanoittajana. Valitettavasti muisti noilta ajoilta on edelleenkin todella huono. Albumi nousi kuulemma listallekin Jamaikalla.

Kun tulin maailmanympärysmatkaltani monia kokemuksia rikkaampana tapasin yllättäen vanhan luokkakaverini Minnan. Olin huoltamolla syömässä burgeria, kun Minna tuli kertomaan minulle uskon asioista. Minna oli niin seksikäs kertoessaan mulle Jeesuksesta, että tein ratkaisun samana päivänä, etten enää jatka kadotukseen johtavalla tiellä. Tulin uskoon ja liityin Metodistikirkon jäseneksi. Nyt olen vihdoin löytänyt oikean tien. Välillä on helvetin tylsää ja ei ole mitään muuta tekemistä kuin lukea Raamattua. Todella tylsä kirjahan se on. Luen sitä koska en halua joutua helvettiin. Mieluummin bailaisin ja lukisin 7 päivää-lehteä. En silti aio luovuttaa, olkoon uskossaolo kuinka tylsää tahansa. Jos se mua itseäni välillä vituttaakin ja joku toinen haluaa vittuilla minulle siitä, niin en välitä mitään. Haaveenani on edistyä uskovaisena niin pitkälle, että ymmärtäisin hengelliset asiat syvällisemmin ja lapselliset puheeni vaihtuisivat syvämietteiseksi seikkaperäiseksi asioiden eri puolet huomioonottavaksi filosofiaksi. Siten voisin myös todistaa järkeenkäyvästi niille jotka eivät Jumalaan usko, että Jumala on olemassa. Se on vielä toistaiseksi suuri haaste, sillä rehellisesti sanottuna joudun välillä myöntämään olevani vielä aika yksinkertainen ja tunnen myötähäpeää itseäni kohtaan. Lainasin kirjastosta monta älykkäiden ihmisten kirjoittamaa kirjaa, joita lukemalla kehitän itseäni. Palaan asiaan kymmenen vuoden päästä ja katsotaan onko kehitystä tapahtunut. Siunausta!