En paskaakaan välittänyt vielä Jumalasta, kun istuin kotisohvallani tunkkaisessa paskaisessa asunnossani katsellen homopornoelokuvaa. Perseessäni oli margariinilla voideltu koivunoksa, jonka olin löytänyt metsästä ydinjätteen kaatopaikan viereiseltä paskatunkiolta. Olin Lapista ostamallani puukolla viillellyt tuon oksan tylpäksi, että pystyin vielä myöhemmin käymään paskalla. Vessaan olin rakentanut vanhasta Ikean nahkasohvasta erikoisvessanpöntön, jotta pystyin paskaa vääntäessä ottaa rennon asennon ja antaa pökäleiden soljua kaikessa rauhassa perseestäni paskapönttöön.

Myöhemmin tulin uskoon kuunnellessani hengellistä musiikkia. Olin saanut lahjaksi kaunista musiikkia sisältävän äänitteen. Kuuntelin herkkää musiikkia ja Herra alkoi puhutella minua ja niin tajusin olevani syntinen. Annoin elämäni Jeesuksen haltuun.

Minulla oli kaveri nimeltä Uffe, joka oli pastori. Menin hänen luokseen kertomaan hengellisestä heräämisestäni. Uffe oli juuri vaahtokylvyssä luxus-asuntonsa poreammeessa. Hänellä oli uudet Rayban-aurinkolasit silmillä, kun astuin ammeen vierelle. Hän kommentoi uskoontuloani vähätellen, että olin ollut Jumalan lapsi jo siitä lähtien kun minut oli lapsena kastettu evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi. Mitä nyt oli tapahtunut ei ollut merkittävää. Suutuin Uffen ylimielisen asenteen takia ja halusin heittää seinään kytketyn hiustenkuivaajan ammeeseen Uffen seuraksi. Maltoin kuitenkin mieleni, koska muistin Herramme Jeesuksen opetukset rauhasta ja rakkaudesta. Poistuin paikalta suu mutrussa ja rukoilin samalla hengen tulivoimaa elämääni.

Liityin seurakuntaan missä oli rankkoja kokoontumisia. Siellä meuhkattiin, puhuttiin kielillä, parannettiin sairaita, ajettiin riivaajia. En tiennyt että itsestänikin löytyi monta riivaajahenkeä, jotka piti saada ajettua ulos. Asiaan vihkiytynyt pastori teki työnsä ammattimaisesti ajaen minusta viisikymmentäneljä demonia ulos samalla kun vaahto ja kuola valuivat pitkin suupieliäni. Jälkeenpäin tunsin olevani vapaa ja soitin landolalla koko kansalle suosikkigospelsävelmiäni. He aplodeerasivat ja halusivat kuulla vielä encorena lisää hyvää musaa.

Tulin köyhistä oloista. Rahani riittivät vain halpaan makaronipussiin ja ranskanleipään. Loput mitä jäi lahjoitin lähetystyöhön. Näin miten muilla seurakunnassa meni hyvin. Heillä oli hienot Raamatut ja varaa ostaa paljon hengellistä kirjallisuutta kotiinsa. Minulla ei ollut kuin Gideoneilta saatu pieni Uusi Testamentti. Halusin myös hienon Raamatun ja rukoilin, että sellaisen jostain saisin hankittua. Herra ei kuitenkaan vastannut rukoukseeni, niinpä päätin poiketa hieman kaidalta tieltä. Minulla oli kaveri nimeltä Erkki, joka oli juuri vapautunut vankilasta. Eräänä yönä yhdessä tuumin murtauduimme Kristilliseen kirjakauppaan ja varastimme itsellemme hienot Raamatut. Sulloimme säkkeihin myös kaikkea muuta tarpeellista, kuten Viktor Klimenkon cd-levyjä sekä Raamatun lausein koristeltuja postikortteja. Sitten pakenimme juosten ja myöhemmin autolla. Poliisit pääsivät kannoillemme ja seurasi hurja takaa-ajo. Erkki vanhana rallikuskina sai karkoitettua kytät pois perästä ja pääsimme karkuun.

Kotona ihailin uutta Raamattuani ja luin sen samantien kertaalleen läpi. Siinä meni viikko ja tuona aikana paastosin ja rukoilin. Myöhemmin menin seurakuntamme Jumalanpalvelukseen uusi Raamattu mukanani. Huomasin miten ennen minua vähätellen tuijotelleet uskonveljet katsoivat minua nyt uusin silmin. Raamattuni oli kallein mitä kaupasta löytyi reunoilta aitoa kultaa ja timanttiristi kannessa. Olin onnellinen ja itsetuntoni oli jälleen parempi kuin aikoihin.

Myöhemmin eräässä hengellisessä julkaisussa oli artikkeli kristillisen kirjakaupan ryöstöstä. Siellä mainittiin mitä kaupasta oli varastettu. Tapauksella oli myös silminnäkijöitä ja ihmiset alkoivat tunnusmerkeistä päätellen hiljalleen epäillä minua varkaudesta. Niinpä kesken erään rukouskokouksen tuli poliisit seurakuntaamme ja veivät minut mukanaan. Seurakunnasta ilmoitettiin myös että tervemenoa lusimaan perkeleen kätyri. Hommaa seuraavalla kerralla Raamattus rehellisesti äläkä synnillisin konstein senkin kyykäärmeensikiö. Näin minulle toitotettiin ja poliisitkin yhtyivät seurakuntalaisten mielipiteisiin. He pieksivät minut ensin muutamaan kertaan sellissä. Minua kidutettiin roikottamalla päätä alaspäin ja antamalla sähköshokkeja. Jouduin myös kuulusteluun, jossa käytettiin kaikki mahdolliset kidutusmenetelmät. He halusivat tietää rikostoverieni nimet ja he epäilivät että asialla oli järjestäytynyt organisaatio. Erääseen toiseen kristilliseen kirjakauppaan oli murtauduttu samoihin aikoihin ja kaikki tieto ryöstökoplasta oli kullanarvoista poliiseille.

Kuukauden raa'an kiduttamisen jälkeen minut tuomittiin kymmeneksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Pahaksi onnekseni jouduin huonomaineiseen vankilaan, missä sadistiset vartijat pieksivät vankeja surutta tohjoksi lähes joka päivä. Monia vankeja kuoli joka kuukausi väkivallan seurauksena. Myös minulta murtui luita ja lähes kaikki hampaat hajosivat pieksännän seurauksena. Myös raiskaukset olivat jokapäiväisiä. Eikä pelkästään vartijat syyllistyneet raiskauksiin vaan myös vangit raiskasivat kilpaa toisiaan. Jotkut myös söivät toisensa elävältä muiden vankien hurratessa vieressä.

Yritin itsemurhaa vankilassa useaan kertaan tuloksetta. Elän vieläkin ja se on Herran suurta armoa. Kuolema on ollut hiuskarvan varassa. Minulla on vielä Jumalallinen tehtävä maanpäällä suoritettavana. Haluan viedä sanomaa Kristuksesta kaikkeen maailmaan. Huomenna lähtee lento Iraniin. Siellä ei kristittyihin suhtauduta välttämättä suopeasti, mutta meikäläinen menee sinne silti ja käännyttää ne kaikki kristityiksi. Menen suoraan Ahmadijenadin puheille ja sanon äijälle, että kääntyy kristityksi. Rukoilkaa kaikki ketä nyt sattuu rukoilu kiinnostamaan, että onnistun tehtävässäni ja sanoma Kristuksesta leviää kulovalkean lailla missä tuota ihanaa sanomaa sitten saarnataankin. Meidän Herramme on voittaja!