Aloin miettimään hengellisiä asioita tosissaan jo kymmenen vanhana. Istuin puutarhatuolissa takapihalla ja silitin koiraani Mopsia. Silloin ymmärsin, että kaikki täällä maailmassa on niin ainutlaatuista, ettei tämmöistä voi olla syntynyt vain sattumalta jonkun alkuräjähdyksen seurauksena. Tajusin että Jumala on luonut taivaan ja maan ym skeidan kuten ihmisen.

Minulla oli naapurissa kaveri nimeltä Kalervo Silsa. Hän oli samanikäinen kuin minäkin mutta huomattavasti minua älykkäämpi. Voi sanoa, että Kale oli jo nuorena nero ja sivistynyt. Se mikä minussa ja Kalessa oli erona oli se, että Kale ei uskonut Jumalaan. Se harmitti minua, koska noin älykkäällä kaverilla olisi Jumalan työtehtävissä merkittävä paikka.

Keskusteluissamme yritin vakuutella niin hyvin kuin pystyin Kalelle, että Jumala on todellakin luonut tämän maailman. Mutta jäin aina väittelyissä toiseksi ja ainoa mitä onnistuin oli nolaamaan itseni. Hermostuin välillä kun Kalen perustelut kaikista asioista oli niin täydellisiä ja aukottomia. En pystynyt perustelemaan omia näkemyksiäni läheskään samalla tavalla vaan olin todella kömpelö ja lähinnä osasin inttää jotain asiaa ja pyrkiä voittamaan sitä kautta väittelyn. Mistään synnistä en pystynyt Kalea syyttää, koska hän eli todella terveellisesti. Teini-iässä hän ei alkanut käyttämään päihteitä ja ei myöskään harrastanut seksiä tyttöjen kanssa. Minä taasen vaikka olinkin uskossa lankesin välillä todella pahasti samoihin asioihin joista olin kovaan ääneen toitottanut että ne ovat pahoja syntejä. Välillä join pullollisen kossua, tappelin grillin jonossa ja iskin naisia baareista. Mutta yleensä lopetin synnittelyn kun morkkis pakotti tekemään parannuksen. Sitten lupasin, että nyt mennään eikä enää syntiä tehdä. Kyllä ne mun ikuiset lupaukset pysymisestä kaidalla tiellä nauratti Kaleakin ja hän sai vain lisää pontta olla ateisti kun näki miten pilasin Jumalan maineen toilailuillani.

Minulle sattui myös joitain tosi ikäviä juttuja. Ruotsinlaivalla uskovaisina esiintyneet kaverit Uppsalasta Svante ja Bengt pyysivät minut hyttiinsä, koska halusivat näyttää minulle uuden Raamattunsa ja muuta Jeesus-aiheista matskua mitä heillä oli. Se oli kuitenkin vain hämäystä. Kun menin heidän hyttiinsä, siellä olikin neljä muuta uppsalalaista sekopäätä odottamassa. He kaikki muodostivat yhdessä homoraiskausjengin ja heti he alkoivat pieksemään minua miten ehtivät. Päätäni hakattiin seinään ja kun kaaduin, minua potkittiin lattialla kylkiluihin. Sitten minut riisuttiin alasti ja laitettiin hytin kattoon roikkumaan pää alaspäin. Ja jokainen jengiläinen vuoronperään raiskasi minut. Se oli karmeaa ja olin täysin shokissa.

Tapahtuneen jälkeen heidän oli aikomus raahata minut jätesäkissä laivan kannelle ja heittää mereen haikalojen ruoaksi. Niin he onnistuivat tekemäänkin. Onneksi olin koko pienen ikäni säännöllisesti käynyt uimahallilla treenaamassa uintia. Ei tuottanut minulle vaikeuksia meressä rimpuilla itsenäni ensin vapaaksi jätesäkistä. Sen jälkeen uin läheiseen saareen, missä oli jonkun kalastajan moottorivene. Sain sen lainaksi mutta kalamies itse tuli mukaani. Otimme Viking Linen botskin kiinni veneellä ja seurasimme Maarianhaminaan asti, jossa pääsin takaisin laivaan sisälle. Sain ålandilaiselta kalamies Göran Rugerströmiltä lainaksi kalastajansaappaat ja housut jottei tarvinnut mennä takaisin laivaan munasillaan.

Etsin käsiini kaverini Rekan ja Lassen. Kerroin heille minkälaisia kusipäitä olin kohdannut ja mitä minulle oli tehty. Lähdimme heti kostoretkelle. Olimme täynnä vihaa ja ei ollut mitään väliä vaikka tappaisimme tuon uppsalalaisen homojengin kaikki tyypit, kunhan he saisivat rangaistuksen. Saimme myös houkuteltua pari entuudestaan tuntematonta tyyppiä laivalta mukaan porukkaamme. Kun saavuimme uppsalalaisten hytille, he olivat siellä juomassa bisseä ja jauhamassa paskaa. Marssimme oitis sisälle ja aloitimme silmittömän riehumisen. Onnistuimme nujertamaan heidät kaikki ja sen jälkeen minä leikkasin jokaiselta uppsalan paskapäältä kivekset pois ja syötin ne heille ruoaksi. He eivät kuolleet kuitenkaan kastraatioon, koska laivan asiantunteva lääkäri oli jo tulossa auttamaan haavoittuneita.

Jouduin törkeästä pahoinpitelystä vankilaan. Vankilassa ollessani kuulin että uppsalan hinttareille oli tehty pallinsiirtoleikkaus. Jokaiselle oli siirretty vastakuolleen pallit ja he pystyivät aloittamaan taas tekemään uusia raiskauksia. Tuomioni lieveni hiukan.

Vankilassa suoritin merkonomin opinnot ja kun vapauduin sain heti työpaikan. Eräs duunikaverini oli elävässä uskossa ja pyysi minut mukaan hengelliseen tilaisuuteen. Silloin minulle koitti taas uusi alku uskovaisena. Monet karmeudet taakse jättäneenä sain taas lähteä Herran armosta eteenpäin, jos nyt ei enää tarvitsisi langeta niin pahasti syntiin kuin aiemmin. Tapasin myös Kalervon pitkästä aikaa ja hän oli edelleen vankkumaton ateisti. Kun hän kuuli tarinani linnareissusta ja raiskauksesta, oli Kale syvästi järkyttynyt. Kale myös lupasi tulla itsekin mukaan herätyskokoukseen kanssani kuuntelemaan romaanien laulamia hengellisiä veisuja sekä kuuntelemaan ihmisten puheita siitä miten Jeesus on heidät pelastanut. Tuona kyseisenä iltana juuri kun vähiten sitä odotin, koko ikänsä ateistina ollut Kalervo Silsa antoi elämänsä Jeesukselle. Se oli minullekin liikutuksen paikka, koska eihän tuota kukaan olisi entuudestaan uskonut. Olimme iloisia ja varmoja, että nyt saimme todellisen Jumalan taisteluaseen seurakuntaamme mukaan. Ja niin se näytti olevan totta tosiaan. Kale lähti mukaan käännytysreissuille ja hän laittoikin monet näsäviisaat ateistit sanattomaksi ja tuntemaan häpeää. Kale oli äijä Jumalan armosta. Suuria voittoja seurasi. Älykkäitä ihmisiä tuli uskoon ja tyhmät kuten minä edusti seurakunnassa kohta vähemmistöä.

Iloitsin ja riemuitsin koska kaikki tuntui olevan täydellistä. Sitten erään kerran kuulin huhun, että Kale oli pannut pastorin 16-vuotiaan Matilda-tytön paksuksi. Epäilin kuitenkin, että katkeroituneet ihmiset olivat laittaneet valheellisia juoruja liikkeelle. Ikävä totuus oli kuitenkin toinen. Kale joka ennen uskoontuloaan ei ollut koskenutkaan naissukupuoleen oli muuttunut niin hyvässä kuin pahassakin. Ei ollut hyvää mainosta seurakunnalle, että pastorin tytär synnytti aviottoman lapsen, koska Kale ei hänen kanssaan naimisiin aikonut. Ikäero oli turhan suuri ja muutenkin eihän se nyt soveliasta olisi ollut muutenkaan. Annoimme kuitenkin Kalelle anteeksi ja syytimme tapauksesta ennemminkin pastorin tytärtä, että Matilda olisi vietellyt Kalen irstauteen kanssaan. Myös pastori eli tässä luulossa ja telkesi tyttärensä vaatekaappiin viikoksi arestiin pimeään. Ruoaksi tuona aikana tytär sai päivittäin vain lautasellisen neljän viljan kaurapuuroa joka aamu sekä yhden viipaleen jälkiuunileipää voileipäkinkulla iltapalaksi sekä Valion tuoremehua 1,5 desilitraa ruokajuomaksi.

Erään kerran olimme lähdössä heti työni päätyttyä kertomaan syntisille pelastussanomaa johonkin kesätapahtumaan, oli Kale hieman etuajassa tullut kotiini odottamaan. Siellä hän oli ollut kahden vaimoni kanssa. Kun tulin töistä, odotti minua järkyttävä näky. Kale pani vaimoani anukseen eteisessä takaapäin. Ja mikä törkeintä he eivät aikoneetkaan lopettaa touhua vaikka olin paikalla. Homma vietiin onnelliseen loppuun saakka. Minun kannaltani tilanne oli kaikkea muuta kuin onnellinen ja kerkesin siinä ennen heidän lopettamistaan häipyä teille tietymättömille.

Tunsin itseni niin syvästi loukatuksi, etten mennyt kotiini pariin viikkoon. Suljin kännykkäni ja halusin olla vaan yksin ja miettiä onko elämässä loppujen lopuksi mitään järkeä. Ihmiset vaan tekevät pahoja asioita toisilleen, uskovaisetkin eivät ole yhtään parempia. Olin pettynyt kaikkeen. Liftasin Jämsään jossa ostin kirpputorilta halvan akustisen kitaran sekä kävin Alkossa ostamassa pullon viskiä. Menin järven rantaan missä soitin kitaraa ja hieman humalassa lauloin Johnny Cashin tuttuja lauluja. Se oli mulle terapiaa surun ja pettymyksen keskellä.

Viimein palasin takaisin kotiin. Menimme vaimoni kanssa parisuhdeterapeutin luo. Yritimme siten pelastaa avioliittomme sortumasta. Lastemme takia osittain päätimme jatkaa, vaikka en ollut pystynyt antamaan anteeksi. Kuulemma seksi Kalen kanssa oli ollut vaimollenikin ihan yks kaks mieleen tullut juttu. Enpä olis uskonut vaimostani tuollaista mutta joskus elämä voi tuoda mukanaan ihmeellisiä yllätyksiä.

Näin Kalen pitkästä aikaa ja päätin tehdä sovinnon hänen kanssaan ja hän lupasi ettei toiste pane enää vaimoani. Luotin miehen sanaan. Mutta meni taas jonkin aikaa, niin juttua kuuli mitä Kale oli taas saanut aikaan. Sain kohtalotovereita muista seurakuntalaisista, koska myös heidän vaimojaan Kale oli käynyt panemassa. Pidimme ylimääräisen kriisikokouksen, missä päätimme että Kale otetaan vakavaan puhutteluun ja tehdään selväksi, että miten tästä eteenpäin jatketaan. Ehdotimme myös eräälle naimattomalle naiselle seurakunnassa, että jos hän yrittäisi vietellä Kalen itselleen aviopuolisoksi, jota voisi rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä niin kauan kuin Luoja heille elinpäiviä tulisi antamaan elettäväksi. Nainen kuitenkin jyrkästi kieltäytyi. Hän ei luottanut siihen, että Kale olisi kykenevä häntäheikkimäisyytensä takia normaaliin suhteeseen. Muuten hän piti erityisesti Kalen söpöistä silmistä.

Kale ryhdistäytyi ja piti halunsa kurissa. Lisäksi annoimme seurakunnan naisille määräyksen olla mahdollisimman vähän Kalen lähettyvillä, ettei uusia katastrofeja pääsisi tapahtumaan. Ja uudet määräykset toimivat, tilanne rauhoittui.

Lähdimme Saksaan kristittyjen tapaamiseen. Seurakunta kustansi matkan. Kale oli mukana sekä muutamia muita tärkeässä osassa olevia seurakuntalaisia kuten minä itse. Saksassa Kalen mopo karkasi taas käsistä. Seurakunnan varoilla hän matkusti Hampuriin ja Reeperbahnille. Hän ryyppäsi ja pisti rahaa haisemaan ilotaloissa. Me muut osallistuimme samaan aikaan melko puisevaan kristittyjen seminaariin. Kyllä Kalen touhu alkoi tulla päätepisteeseensä. Sen verran röyhkeäksi se alkoi mennä.

Saksan reissun jälkeen Kale kutsuttiin pastorin juttusille ja hänelle ilmoitettiin, että hänet on erotettu seurakunnasta. Kale suuttui ja ei kokenut olevansa niin huonosti osaansa hoitanut, että häntä voitiin kohdella noin tylysti. Hän suuttui jopa niin pahasti, että kielsi Jumalan olemassaolon kokonaan. Hän luopui uskostaan ja alkoi jälleen ateistiksi. Hän palasi takaisin vanhaan. Me muut olimme pettyneitä mutta myös huojentuneita. Kalervolle uskovaisuus ei sopinut. Hän alkoi käyttäytyä oudosti. Ateistina yllättävää kyllä myöhemmin Kale sai taas elämänsä tasapainoon. Kun viimeksi hänet tapasin, oli hän se sama vanha kunnon Kale, joka ei ryyppää eikä rettelöi vaan puhuu viisaita. Saa mun puolesta vaikka kieltää Jumalan kunhan pitää näppinsä mun vaimosta erossa. Se on se mitä ajattelen. En ole Kalea yrittänytkään enää uudelleen uskoon saada. Päinvastoin oon aina pelästynyt kun Kale on osoittanut kiinnostusta uskonasioita kohtaan, että toivottavasti hän ei tule uskoon. En halua nähdä sitä samaa sekoshowta uudelleen. Niin paljon vahinkoa hänen törkeyksistään meille muille koitui että niistä jäi moniin perheisiin syvät jäljet. Esimerkiksi Luhtasen perheessä vaimo ja mies nukkuvat edelleenkin eri huoneissa. Syyn tiedätte, Kale pani perheen vaimoketta kolmesti.

Elämä kuitenkin jatkuu ja Kalea kyllä kaipaisi mukaan seurakunnan katulähetystyöhön, mutta minkäs teet. Ei aina voi voittaa. Pakko on kuitenkin olla tyytyväinen tähänkin keskinkertaiseen menoon mitä meidän seurakunnassa tällä hetkellä on. On sitä varmaan jossain huonompiakin seurakuntia ja uskonnollisia porukoita olemassa. Ei me ihan pohjanoteeraus olla. Joten jatketaan Herran viitoittamalla tiellä. Kalervo Silsa jatkakoon omalla polullaan ateistina. On muuten omien puheiden mukaan ollut selibaatissa uskosta luopumisen jälkeen tähän päivään asti. Vieläköhän meinaa Kale joskus alkaa panohommiin vai veikö uskosta luopuminen halut kokonaan? Mene ja tiedä mutta minulla ja vaimollani menee taas ihan hyvin ja lähdemme tänään mökille rentoutumaan. Hyvää kesää kaikille!