Ennen ajattelin uskovaisista että he ovat surkeaa porukkaa. Naureskelin heille kavereiden kanssa samalla kun nautimme pussikaljaa kallion kielekkeellä ja kuuntelimme Sleepy Sleepersiä. En ottanut iankaikkisuusasioita tosissani. Elin kuin viimestä päivää ja kuskasin mopollani tyttöjä ja paneskelin heitä milloin missäkin ja monissa eri asennoissa. En ajatellut yhtään, että ehkä tämänkin homman olisi voinut hoitaa vasta avioliitossa. Lisäksi käytin kokaiinia ja löin turpaan lähimmäisiäni. Ei tarvinnut olla kuin pieni ärsyke niin latasin kunnolla turpaan. 

Sitten minulle sattui onnettomuus. Ajoin mopolla päin seinää ja kuolin. Olin kuolleena puolisen tuntia todistetusti. Tuona aikana ambulanssimiehet saivat elvytettyä mut takaisin henkiin. En tiedä miten se onnistui mutta kiitos siitä että olen elossa kuuluu noille äijille, jotka saivat mut takaisin tänne maan päälle.

Kuolleena ollessa vain puoli tuntia riitti mulle näyttämään sen, että ei ole samantekevää miten vietämme tämän maanpäällisen vaelluksemme. Jos vain porsastelet ja panet kaikkea mikä liikkuu, niin voin omakohtaisen kokemuksen perusteella kertoa, että sinulle tulee käymään huonosti. Kun kuolin, niin jouduin mustaan syvään kuiluun ja tunsin kuinka sieluni eristettiin kaikesta hyvästä ja luovutettiin helvettiin demoneille. Siellä alkoi hirveä hulabaloo heti ja demonit alkoivat kiduttaa minua tuskallisesti. En pitänyt siitä meiningistä enkä usko että kovin moni muukaan olisi tykännyt. Ja ajattelin siinä hetkessä kun olin helvetissä, että miksi piti hölmöillä elossa ollessa niin paljon. Hymy hyytyi perusteellisesti ja rukoilin Jumalalta, että jos hän voisi tulla ja ottaa minut mieluummin taivaan kotiin. Mutta Jumalalla ei ollut pienintäkään aikomusta puuttua tilanteeseeni. Sitä saa mitä tilaa ja siinä sitä oltiin itkussa ja hammasten kiristyksessä.

Kun heräsin kuolleista ja totesin että tässä sitä ollaan taas maan päällä, niin fiilis oli sanoinkuvaamattoman onnellinen. En voinut uskoa todeksi että sain uuden mahdollisuuden. Ei tuntunut missään se, että minulla oli kylkiluita poikki ja kipua, koska se oli pientä siihen mitä helvetissä oli. Oli niin mahtava fiilis, että halasin minua tutkinutta isotissistä sairaanhoitajaa kuin parastakin ystävääni. Siinä sivussa näin vilaukselta nännin kaula-aukosta. Tunsin eroottista poltetta itsessäni ja kuinka himo alkoi syttyä. Ehdotinkin samantien seksiä tuolle sairaanhoitajalle, mutta onneksi hän kieltäytyi. Se oli Jumalan varjelusta, koska en olisi kuitenkaan mennyt naimisiin hänen kanssaan ja lisäksi tuolla hoitsulla oli jo aviomies. Olisin rikkonut heidän liittonsa omalla nahkaklarinetillani.

Myöhemmin kun pääsin sairaalasta ja sain otteen taas normaaleista arkirutiineista, minussa heräsi tarve mennä palvomaan Herraa. Olihan hän minulle antanut uuden mahdollisuuden. Niinpä menin sunnuntaikirkkoon Jumalanpalvelukseen. Se oli mahtavaa ja oli upea fiilis kuulla hyvää urkusaundia ja laatuvirsiä. Tilaisuuden jälkeen halusin mennä kertomaan papille mitä kaikkea olin kokenut. Kerroin kuolemastani ja miten Herra antoi minulle uuden mahdollisuuden iankaikkiseen elämään. Yllätyksekseni pappi olikin todella tyly, eikä ollut kiinnostunut kuulemaan tarinaani. Jouduin sanaharkkaan papin kanssa ja lopulta siitä kehkeytyi myös pieni painiottelu. En valitettavasti pärjännyt vaan olin aika nöyrää poikaa kun pappi heitti minut pihalle kirkosta. Musta silmä siinä tuli myös muistoksi. Ei se kuitenkaan minua hirveästi haitannut, tulipahan koettua että vaikka Herra mua auttaa niin ihmiset eivät välttämättä. Olin kuitenkin ihan kiitosmielellä ja en jättänyt kirkossa käymistä pois kuvioistani negatiivisesta kokemuksesta huolimatta. Ensi sunnuntaina menen taas Jumalanpalvelukseen ja aion käydä sanan kuulossa aina säännöllisesti kuolemaani asti. Herra on meille antanut yhden ainoan ihanan elämän ennen iankaikkista tuomiota. Palvelkaa Herraa ilolla!