Luin tuossa äskettäin Raamattua ja muidenkin uskontojen pyhiä kirjoituksia. Samalla kun luin söin Taffel shipsejä pussillisen ja join Fantaa. Mua kiinnosti myös kaikenlaiset kertomukset siitä miten ihmiset olivat tulleet uskoon. Semmosii tuli luettua. Oli jännä nähdä minkälainen muutos monelle oli tapahtunut, yleensä huonommasta parempaan suuntaan Jeesuksen avulla. Hirveästi tuntui kaikilla tapahtuvan elämässä aina lähestulkoon joka päivä ja joillakin on tarve mennä sitten kertomaan myös muille kokemuksistaan. Mulla sitä tarvetta ei ole ollut, koska ei ole paljon mitään kerrottavaa. Suoraan sanoen mun elämä on ollut aika vaatimatonta enkä ole saanut paljon mitään aikaan täällä.

Tulin itsekin uskoon erään kerran ja se oli huono ratkaisu. Jälkeenpäin oon harmitellut että niin pääsi käymään. Olisin halunnut elää tavallisen ateistisen elämän. Olisi päässyt paljon helpommalla eikä olisi tarvinnut alkaa miettimään mitään ylimääräistä. Uskossa olemisesta on tullut mulle pelkkä rasite ja riippakivi. Jos olisin tiennyt mitä uskoontulemisesta seuraa, niin olisin jättänyt väliin. Nolottaa koko asia tänään ja ärsyttää se, että edelleenkin taidan olla uskossa. Arkielämässä pystyn peittämään uskovaisuuteni aika hyvin, mutta tulee tilanteita jolloin oon taas Jumalan kaveri. Viimeksi tällainen tilanne sattui kun olin lähdössä Lontooseen. Oli hirveä kiire ja olin myöhästymässä lennolta. Karmea hoppu oli ja olin niin epätoivoinen, että viimeisenä keinona aloin rukoilemaan Jumalaa että hän auttaisi että ehtisin koneeseen. Rukous auttoi, sillä ehdin kuin ehdinkin ja olin taatusti viimeinen matkustajista joka astui koneeseen ennen kuin moottorit starttasivat. Joku voi ajatella, että rukoukseeni vastattiin. Niin minäkin olin aluksi kiitollinen ja ajattelin, että Jumala tais auttaa mua. Mutta sitten kun meni vähän aikaa niin ajattelin että olenko tosiaankin taas hurahtamassa. Jumalalla ei tainnut olla koko jutun kanssa mitään tekemistä. Ja ärsytti että olin sortunut typeryyteen taas. Jos olisin suhtautunut koko asiaan neutraalisti niin varmaan olisin siltikin ehtinyt koneeseen. Nyt oli vaan helppo tuoda Jumala mukaan omiin onnistumisiini.

Seuraavaksi haluan purkaa pettymystäni Jumalaan kirjailijana. Uskon kyllä valitettavasti että Raamattu on Jumalan Sana. Mutta ihmettelen miksi kirjailijan ura piti jättää siihen. 2000 vuotta on tavattu samaa kirjaa ja edelleenkin pitäis vain pysyä samassa ilmoituksessa. Eikö Jumalalla tosiaan ole 2000 vuoteen ollut ihmisille antaa lisää Sanaa markkinoille. Eikö Hän ajattele fanejaan ollenkaan vaan vaipuu unholaan kokonaan. Ajatteleeko Hän tosiaan ettei 2000 vuoteen tarvi enää mitään uutta lisätä Pyhiin kirjoituksiin ja seuraava etappi onkin sitten vasta maailmanloppu jolloin maestro avaa sanallisen arkkunsa. Se mitä kaipaisin Jumalalta enemmän olisi aito osallistuminen maailman menoon. Se miltä minusta tuntuu on että Jumala on jättänyt ihmiset täysin puuhailemaan omiaan ja jotkut yrittävät epätoivoisesti uskotella ihmisille jotain muuta. Siitä seuraa sitten epäaitoa hihhulointia. Yritetään luoda jotain keinotekoista Jumalan läsnäoloa ja väitetään että Jumala itse on vaikuttamassa meininkiin, vaikka tosiasiassa kyse on vaan ihmisten itsensä kehittämästä asiasta.

Aluksi Jumala oli hyvinkin aktiivinen. Hän loi Aadamin ja he juttelivat ihan normaalisti kaveri kaverille. Ja kun Aadamille ei riittänyt pelkkä Jumalan seura, niin kohta Herra esitteli Aatulle Eevan. Sitten tuli Vanha testamentti, Jumalan debyyttialbumi. Se olikin ihan hyvä aloitus uralle, mutta siitä puuttui kuitenkin jotain. Se oli tietenkin Jesse, joka oli mukana sitten tokalla albumilla, Uudessa testamentissa. Jesse tavallaan kruunasi Jumalan uran ja ehkä siitä se laiskuus sitten tuli, kun kaikki oli täytetty ja ei ollut enää mitään lisättävää. Ideat siis taisi loppua siihen ja oli helppo selittää että tässä oli sitten tarpeeksi. Eipä tarvinnut enää vaivautua ihmiskunnan hyväksi.

Jumalan lyhytpinnaisuus myös on ollut silmiinpistävää. Esimerkkinä vedenpaisumus. Ehkä asiat olisi voinut sopia jotenkin diplomaattisemmin. Tarvitsiko siinä hukuttaa suurin osa ihmiskunnasta sen takia, että jengiä ei kiinnostanut totella diktaattorin määräyksiä. Onhan se nyt vittu ihan selvä, että jos Jumala itse on sellainen, että se vaan kyttää että noudattaako jengi kymmentä käskyä tai irstaileeko porukka, niin totta hitossa siinä loppuu kiinnostus Herran sanaa kohtaan. Toisin sanoen Jumala teki virheen kasvattaessaan ihmiskuntaa liian määräilevästi ja siitä johtui Sodoman ja Gomorran irstailu. Jumalan vikahan se kaikki oli ja sitten kun ei pystynyt myöntämään omia virheitään, niin piti kansanmurhata lähes koko ihmiskunta. Ja mitä erikoista siinä Nooassa oli muka, että hänet piti säästää. Veikkaan että Nooan hurskaus ei ollut olennainen asia, vaan se että äijä osas tehdä vedenpaisumuksen kestävän botskin. Siihen aikaanhan ei ollut mitään isoja telakoita ja vaati todellista antaumusta ja ammattitaitoa että saatiin myrskynkestävä alus tehtyä. Usein olen miettinyt miltä Nooan arkki näytti sisältä. Minkälaisia hyttipaikkoja oli tarjolla ja miten tapettiin aikaa risteilyllä. Pelattiinko jotain pelejä? Dokasiko kukaan? Oliko siellä joku trubaduuri kitaran kanssa joka viihdytti matkustajia soittamalla hyviä biisejä? Se mitä Jumalalta toivoisi, jos hän ei aio Uuden testamentin jälkeen enää julkaista vielä uudempaa testamenttia, niin vanhoja voisi vähän päivittää ja kertoa monista asioista enemmän kuin ekassa teoksessa tuli ylimalkaisesti kerrottua.

Entäs jos Jeesus ykskaks päättäisikin tulla käymään maan päällä. Vierailun tarkoitus ei olisikaan vielä tulla hakemaan omiaan taivaan kotiin vaan muuten vaan tulla pistäytymään. Onhan 2000 vuotta kuitenkin pitkä aika ja muistaakseni Jeesus sanoi, että "minä tulen pian". Aika huvittavaa jos se "pian" tarkoittaa enemmän kuin 2000 vuotta. Tulee herkästi mieleen, että Jeesus vain sanoi ja unohti myöhemmin lupauksensa. Nyt hän on sovittamassa syntejä jossain toisessa aurinkokunnassa ja ei ole pienintäkään aikomusta tulla enää maa-planeetalle... Mutta jos kuitenkin Jeesus tulisi vierailulle, niin käsittäisikö kiertue myös Suomen vierailun? Ekan visiitin aikanahan Suomea ei vielä tainnut olla ja minkälainen käsitys Jeesuksella ylipäänsä mahtoi olla Pohjoismaista tai yleensä siitä, mitä kaikkea maapallolla on? Jos Jeesus tulisi uudelle visiitille niin se mitä ekalla kerralla jäi näkemättä, sen voisi käydä kattomassa nyt. Tietysti kotiseudut Jesse haluaisi käydä ensisijaisesti katsastamassa. Se on ymmärrettävää ja voi olla että moni juttu muistuisi mieleen ja hylätyksi tulemisen trauma nousisi pintaan jos hän kävisi muistelemassa Golgatan tapahtumia.

Jumalan touhuissa ihmetyttää myös se, että miksi Hän loi aurinkokuntaamme niin monta planeetta tyhjän pantiksi. Jos vain yhdellä planeetalla on elämää ja loput ovat pelkkiä autioita palloja, niin miksi pitää olla näin? Olisi maan asukkaiden kannalta paljon mielenkiintoisempaa jos muillakin planeetoilla olisi asukkaita ja elämiseen soveltuvat olosuhteet. Osa itsemurhista johtuu siitä, että jengillä on yksinkertaisesti niin helvetin tylsää maan päällä. Toisella planeetalla käyminen voisi piristää monen melankoliaan taipuvaisen ihmispolon mieltä. Oon kuullut huhuja Marsista, että siellä olikin joskus samanlaista elämöintiä kuin Maassa. Mutta sitten marsin asukkaat alkoivat harrastaa liikaa syntiä ja elivät jumalattomuudessa. Herralta paloi pinna ja Hän pisti olosuhteet Marsissa sellaiseksi, että loppuhan siinä tuli kenelle tahansa. Voi olla, että muille planeetoille on käynyt yhtä pahasti joskus aiemmin. Me maan asukkaat olemme siis ainoita jotka Herra on vielä säästänyt vihansa henkäykseltä. Peljätkäämme siis Jumalaa ja rukoilkaamme armoa, ettei Herra vihassaan tuhoaisi meitäkin!