Muistan nuorena kun kaikkein tärkein asia minulle oli bodaaminen ja nyrkkeily. Kun en menestynyt piirikunnallissa nyrkkeilyturnauksissa tarpeeksi hyvin, se oli kuin maailmanloppu. Murjotin monta päivää ja purin pahaa oloani tiuskimalla läheisilleni. Heillä oli paljon kestämistä minun käytöksessäni.
Onneksi tulin uskoon ja tajusin, että iankaikkiset asiat ovat ennen muita. Kehonrakennus jäi sitä kautta vähemmälle ja nyrkkeilyharratus myös hiipui. Ei enää kiinnostanut mätkiä edes säkkiä. Tuon ajan käytin tarpeellisempiin asioihin kuten rukoukseen ja raamatunlukuun. Se oli kaikesta tärkeintä ja koin syvää virvoitusta menetellessäni näin. Hengellinen ihminen minussa virkosi esiin ja lihallinen jäi taka-alalle.
Myöhemmin liityin radikaaliin katuevankeliointiryhmään. Menimme sinne missä ihmiset olivat ja kerroimme heille päin naamaa totuuksia Jumalasta ja Hänen Pyhästä tahdostaan. Monia ihmisiä tuli työmme kautta uskoon. Silloin jouduin myös kestämään paljon fyysistä väkivaltaa.
Joillekin ihmisille Jumala oli kertakaikkiaan inhottava ja sietämätön asia. Kun kerroin että Jeesus rakastaa, kimppuuni hyökättiin ja minua lyötiin armotta turpaan. En kuitenkaan ole mikään lasileuka. Tajuntaani en menettänyt kertaakaan. Mutta muistoksi saattoi jäädä musta silmä tai lohjennut hammas. Myös nenäni lyötiin muutamia kertoja murskaksi. Kerran eräs tyttö, joka oli totaalinen Jumalan kieltäjä, potkaisi minua kesken puheeni suoraan kasseilleni. Jouduin käymään tapauksen johdosta lääkärissä, jossa palleissani todettiin vaurio. Onneksi se saatiin kuitenkin leikkauksella korjattua.
Myös muita uskonveljiäni piestiin ja me kestimme sen kuten Raamattu opettaa. Käänsimme toisen posken ja pidimme pelkkänä ilona kun maailma meitä vihasi ja pahoinpiteli. Se kaikki johtui siitä, että me olimme Herran sotureita ja tämä maailma on Saatanan vallassa.
Mutta kuten usein pyhällekin ihmiselle saattaa tulla mitta täyteen. Jos joudut jatkuvasti mukiloiduksi, niin jossain vaiheessa haluat antaa samalla mitalla takaisin. Kohdallani kesti kuitenkin pitkään, ennen kuin tajusin sen kylmän tosiasian, että maanpuolustus asein ja itsepuolustus nyrkein ovat pohjimmiltaan kristillisiä hyveitä. On välinpitämättömyyttä jos otamme koko ajan turpaan, on asiamme kuinka oikea ja rauhanomainen tahansa. Minun pinnani paloi totaalisesti erään kerran, kun kävelin kotiini kirkoltani. Minulla oli uusi puku päälläni ja olin muutenkin edustavan näköinen. Nurkan takaa tuli yhtäkkiä joku porukka, ilmeisesti ääri-islamilaisia. He huusivat jotain arabiaksi ja hyökkäsivät
veitsin ja kirvein kimppuuni. Jos siinä tilanteessa olisin antanut heidän tehdä mitä he halusivat, olisin jo vainaa. Mutta en onneksi antanut heidän tappaa minua. Päätin puolustautua ja Herra antoi minulle voimaa sodankäynnissä. Pieksin kaikki nuo sekopäät kunnolla. Katkoin heiltä käsiä ja hakkasin luita poikki. Tein sen kuitenkin kaikella lämmöllä ja rakkaudella siinä toivossa, että he oppisivat läksynsä, että ei ihan kaikkien kimppuun kannata käydä jihadoimaan. Pahoinpitelyn jälkeen kuitenkin kokeilin, että heillä oli vielä pulssi tallella. Tappaja en halunnut missään nimessä olla. Ja kun kävelin pois paikalta, siunasin mielessäni vainoojiani ja rukoilin, että kun pahoinpitelemäni henkilöt joskus toipuvat he alkaisivat etsiä elämäänsä pehmeämpiä arvoja. Ei tarvitsisi enää vihata vaan rakastaa ja olla lähimmäisilleen hellä ja lempeä. Tuon episodin jälkeen koin edelleen olevani rakkauden asialla. Toimin vain pakon sanelemana periaatteessa kuitenkin rauhaa rakastavana Jumalan luomana ihmisenä ja apostolina.
On paljon kristittyjä jotka ovat ehdottomasti väkivaltaa vastaan. Jopa niin paljon, että he antavat itsensä kuolla raa'an pahoinpitelyn seurauksena. Ei Herra näin ole tarkoittanut. Meillä on lupa lyödä kusipäisiä tyyppejä turpaan. Jos joku soittaa suutansa, niin antaa tulla niin paljon kuin on asiaa. Mutta jos joku hyökkää kimppuun, niin silloin on kyseessä eri asia. Pakko myöntää, että tuo mainitsemani episodi ei ole jäänyt ainoaksi. Se on valitettavaa mutta niin karua ja totta. Maailmassa on paljon ahdistusta ja väkivaltaa. Asun sellaisella alueella jossa liikkuu paljon roskasakkia ja ryöstelijöitä. Minut on jopa pari kertaa yritetty raiskata. Kun palasin kotiin niin kulkiessani puiston poikki, hyökkäsi kimppuuni nahkahomojen raiskausjengi. He saivat minut jo riisuttua lähes alastomaksi ja persettäni oltiin jo rasvaamassa aktikuntoon. Silloin sain kuitenkin rimpuiltuani itseni irti ja pistin jokaista koppalakkipäätä niin kunnolla pataan, että siinä meni varmasti tovi, ennen kuin jannut olivat taas baanalla kikkelit ojossa etsimässä uusia uhreja. Jotkut huumehörhöt ovat yrittäneet tartuttaa minuun hiviä likaisilla neuloilla tökkimällä. Se on kuitenkin jäänyt yritykseksi. Hörhöjä ei tarvi kuin heivauttaa kunnolla avokkaalla naamaan, niin heistä ei ole vähään aikaan harmia kenellekään.
Rukoilen joka päivä asuinalueeni ihmisten puolesta, että he löytäisivät Jumalan ja rauhan elämäänsä. Niin kauan kuin tilanne on surkea ja joudun äärimmäisiin tilanteisiin, en epäröi piestä väärintekijöitä. Sitä saa mitä tilaa. Näin se vaan elämässä on meidän kaikkien kohdalla. Herra kuitenkin haluaa, että me saisimme yltäkylläisen elämän Kristuksessa. Toivotan teidät kaikki tervetulleeksi Groningeniin vierailemaan seurakunnassani. Meillä on tilaisuudet torstaisin kello 18 ja sunnuntaisin Jumalanpalvelus kello 11. Tervetuloa!
Olin pettynyt elämääni ja vihasin kaikkia. En ollut tyytyväinen asioihin ollenkaan. Päivät kuluivat syvän katkeruuden kourissa. Halusin osakseni enemmän rakkautta mutta koin että olin väärinymmärretty. Kerran eräs tyttö haukkui ulkonäköni joka musersi minut henkisesti, koska olin sitä ennen elänyt illuusiossa, että olen komea mies. Olin kokeillut myös Jumalan apua lukemalla Raamatun kannesta kanteen ja käymällä ihmeparantumiskokouksissa. Pääsin sielunhoitoon ja minulle syntyi luottamuksellinen suhde pastorin kanssa. Pystyin avautumaan hänelle, käsittelemään tuskaani. Mutta kävi niin, että epähuomiossa rakastelin pastorin rupsahtaneen vaimon kanssa. Se oli erehdys. Sielunhoidolliset välit pastoriin tulehtuivat, emmekä enää olleet kavereita. Kun näimme
toisemme, murjotimme ja käänsimme katseet toisaalle.
Elämä oli kohdellut minua kaltoin ja lopulta mikään ei enää tuntunut miltään. Päätin että olen ihan turhaan täällä muita rasittamassa. Kaikki vaan inhoo mua. Niinpä päätin hukuttautua hyppäämällä jokeen. Pahaksi onnekseni kalastaja Vallaskesi näki minun aikeeni. Hänen virveliinsä oli juuri tarttunut hauki. Mutta urheana miehenä hän ei välittänyt kalansaaliista vaan pelasti henkeni. Selviydyttyäni en kuitenkaan ollut
kiitollinen. Päinvastoin saarnasin, että puutuit minun yksityisasiaani. Halusin kuolla ja sinä estit sen. Vallaskesi suuttui minulle, koska oletti että olisin päinvastoin ollut hieman nöyrempi. Lopulta nöyrryinkin hieman ja menimme ABC-huoltamolle yhdessä jossa tarjosin hänelle kahvit. Pelasimme myös Rayn pelejä, etenkin jokeripokeria jossa voitin euron panoksella 20 euroa. Se oli ihan positiivinen kokemus, vaikkei kyse ollut
suuresta summasta tietenkään. Ostin kuudella eurolla Frederikin cd-levyn.
Kuuden kuukauden syvän vitutuskauden jälkeen jolloin olin vähällä uusia itsemurha-aikeeni minulle kävi hirveä säkä. Baari-illan jälkeen sain kuin sainkin pillua. Tyttö ei ollutkaan mikään hassumpi. Olisi kelvannut muillekin ehkä. En ollut uskoa asiaa todeksi mutta niin siinä vaan kävi. Ja kun kerran sain niin otin kerralla takaisin monet pilluttomat vuodet jolloin olin vaan haaveillut moisesta ylellisyydestä. Oli ihmeellistä miten tuon kokemuksen jälkeen tunsin itseni jotenkin arvokkaammaksi kuin ennen. Sittenkin kelpasin jollekin. Minut huomioitiin. Läheisyydentarpeeni tuli tyydytetyksi. Pelkän seksin lisäksi sain tuolta naiselta myös hellyyttä ja hän osasi olla myös terapeuttinen kuuntelija ja älykäs keskustelija. Panemisen jälkeen keskustelimme mm. maahanmuuttajista sekä pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Omat näkemykseni avartuivat kun minulla oli älykäs keskustelija seurana. Nautimme myös punaviiniä ja myöhemmin
katsoimme yhdessä Chuck Norrisin Yhden miehen armeijan.
Olin elänyt elämäni itsekkäästi. Tajusin kuinka narsistinen olin ollut. Olin vain valittanut ja nähnyt kaikissa asioissa nurjat puolet. Ihmissuhteen kautta aloin kasvaa ihmisenä pois minä-keskeisyydestä. Menin naimisiin.
Minussa heräsi myös halu auttaa lähimmäisiä. Halusin tehdä jotain mistä on oikeasti jotain hyötyä. Sanoin itseni irti putkiasentajan työstä
ja muutin Brasiliaan. Olin mukana avustustyössä jossa tarjosimme asuinsijan ja ruokaa kodittomille. Vaimoni jäi Suomeen oman lähihoitajatyönsä pariin. Pidimme yhteyttä Skypen avulla niin hyvin kuin pystyimme. Teetin Sao Paolon pornokaupassa vaimoani muistuttavan
seksinuken jota paneskelin iltaisin rankan työpäivän jälkeen rentoutuakseni rasituksesta. Mutta se ei auttanut vaan suhteeni vaimooni viileni. Ja lopulta kun sambakarnevaaleilla Riossa tapasin viehättävän naisen, lähetin vaimolleni Suomeen tekstarin "tämä oli tässä". Vaimoni ei ymmärtänyt heti, että mikä oli ja missä. Mutta kun hän vihdoin tajusi mistä oli kyse, hän poltti kostoksi yhteisen kotimme, joka oli ostettu lainarahalla minun nimiin. Lisäksi hän usutti mafian velanperijät vanhempieni kimppuun. Mutsi ja faija joutuivat sijaiskärsijöiksi meidän suhteemme takia. Vanhempani hakattiin pahoin ja he viettävät nyt loppuelämänsä pyörätuolissa halvaantuneena.
Vaikka monia paskamaisia asioita tapahtui, päätin jatkaa uutta onnellista elämää uuden brasilialaisen naisystäväni kanssa. Siihen kuului merkittävänä osana seksi. Harrastimme sitä usein hiekkarannalla auringonlaskun aikaan. Naiseni otti ilomielin mällit kasvoillensa.
Tutustuin uuden naisystäväni vanhempiin, jotka olivat sydämellisiä ihmisiä. He olivat aina iloisia ja suhtautuivat minuun erittäin lämminhenkisesti. Se oli aivan mahtavaa. En olisi ikipäivänä uskonut kokevani niin suurta onnen huumaa. Käännyin katolilaisuuteen. Tajusin, että evankelisluterilaisuus itseasiassa on harhaoppi. Sen huomaa jo siitä kuinka synkkiä evlut-ihmiset yleensä ovat. Martti Lutherista tajusin, että hän oli terroristi joka halusi levittää valheita katolisista ja muutenkin hän oli varsin vittumainen mies. Nyt löysin myös selityksen sille, miksi Suomessa oli niin vittumaista jengiä. Luterilaisuuden demoni oli pilannut Suomen kansan. Jäin Brasiliaan asumaan enkä koskaan enää halunnut palata Suomeen. Kaikille Suomalaisille sellaiset terveiset, että olette surkeaa porukkaa ja ihan sama miten Suomi pärjää lätkässä. Ei kiinnosta mua enää yhtään.
Olen Jone Kontulasta moi. Haluan kertoa teille elämästäni. Koen että se on hyvin tärkeää, jotta ihmiset valaistuisivat.
Jo hyvin nuorena kiinnostuin natsismista ja murrosikäisenä liityin uusnatsiporukkaan. Yksi elämäni onnellisimmista päivistä oli se kun viikkorahoillani ostin itselleni uuden pilottitakin. Kun puin sen ylleni koin suurenmoisen vapauden riemun ja kohotin peilin edessä käteni natsitervehdykseen. Ostin myös halvan digikameran jolla otatin itsestäni hienoja kuvia joissa poseerasin hakaristilippu taustallani. Koska olin kokenut herätyksen, halusin kertoa myös muille Adolf Hitleristä ja hänen messiaanisesta roolistaan paremman maailman luomisessa ympärillemme.
Kun olimme saaneet rivit natsikerhossamme järjestykseen ja toiminta alkoi olla hyvin organisoitua, teimme päätöksen että emme jää pelkälle jaarittelu ja univormuilla poseeraamistasolle. Halusimme toteuttaa aatettamme käytännön tasolla. Teimme kuntotestin jokaiselle kerhon jäsenelle ja parhaat valittiin suoran toiminnan joukkoihin. Joukkojen tarkoituksena oli raaka väkivalta kaikkea tummempaa pigmenttiä omaavaa roskasakkia kohtaan. Suoritimme useita raakoja pahoinpitelyjä, paloittelumurhia, kidutuksia sekä myös raiskasimme tummaihoista väestöä. Kuvasimme useita sessioita myös videolle joita katselimme yhteisissä illanistujaisissamme. Nämä uroteot saivat meidät tuntemaan, että olemme saaneet jotain tärkeää aikaan yhteiskunnassa ja että sanomamme on myös käytännön toimintaa, ei pelkkää voivottelua ja katkeransävyistä kirjoittelua eri foorumeissa.
Myöhemmin kaipasimme lisää virikkeitä toimintaamme. Niinpä perustimme oman työryhmän laatimaan kehityssuunnitelmaa työmme eteenpäin viemiseksi. Eräs kerhomme jäsen joka työskenteli teurastamossa hommasi kerhotalollemme käytöstä poistettuja teurastus ja lihanjalostusvälineistöä. Jatkossa kun murhasimme tummaihoisia, otimme ruumiit talteen ja aloimme valmistamaan niistä mustaa makkaraa. Tuota makkaraa sitten söimme omissa juhlatilaisuuksissamme. Valutimme myös ruumiiden veret astioihin joihin lisäsimme kossua tai pirtua sekä kusta. Tilasimme afrikasta norsun hampaita joista valmistimme juomapikarin. Tuosta pikarista nautimme tuota Viidakon tuliliemeksi nimeämäämme juomaa. Joiltakin uhreiltamme otimme myös päät talteen ja pidimme niitä pelipalloina jalkapallopuulaakiturnauksissamme.
Elin pitkään siinä uskossa, että olen koko loppuelämäni uusnatsi ja en koskaan muutu miksikään muuksi. Jotkut kerhomme jäsenistä muuttuivat myöhemmin. Heistä saattoi tulla viherpiipertäjiä tai kokoomuslaisia jotka ajelivat hienoilla autoilla ja käyttäytyivät arvokkaasti. Oli siellä niitäkin jotka kokivat olevansa transsukupuolisia ja korjasivat itsensä naiseksi. Kaverini Rane paukautti kerran että ei halunnut enää teeskennellä olevansa ihminen. Hän tunnusti muille että oli kokenut olevansa koko elämänsä pitbullterrieri ja halusi vihdoin vapautua omaksi itsekseen. Niinpä hän oli tilannut ajan saksasta maanalaiselta klinikalta, jossa oli määrä aloittaa korjaushoidot. Hän pyysi kerholtamme taloudellista avunantoa, jotta kallis operaatio pystyttäisiin toteuttamaan. Olimme ryöstelleet, kiristäneet rahaa, myyneet huumeita, joten kerhollamme oli millä mällätä. Löimme Ranelle rahat hanskaan ja annoimme potkun perseeseen, että ala painua sinne klinikalle vitun urpo. Rane vastasi räksyttämällä koiramaisesti, koska hän oli jo alkanut käyttäytyä rehellisesti omana itsenään. Odotimme vaan sitä kun Rane tulisi Saksasta takaisin operaation jälkeen, purisiko hän vanhoja kavereitaan ja raatelisi meidät kaikki kuoliaaksi?
Aloin kyllästyä natsielämään. Toistimme liikaa itseämme. Se oli aina sitä samaa. En saanut enää kicksejä mistään, musta makkara ei maistunut. Viidakon tuliliemi alkoi maistua liian väljähtyneeltä. Etsin elämääni uutta suuntaa. Epätoivoissani olin menossa jo räjäyttämään itseni palasiksi kääriytyneenä dynamiittiin mutta tieni johtikin Itäkeskuksen moskeijaan jossa käännyin Allahin puoleen. Tein päätöksen palata Islamiin ja lähteä seuraamaan Profeetta Muhammedin viitoittamaa tietä. Kaduin syvästi kaikkea rasistista käytöstäni menneisyydessäni. Mutta nyt oli aika ottaa uusi askel ja lähteä kulkemaan parempaa tietä.
En halua olla mitenkään muita parempi ja kehuskella, mutta minulla on ollut enemmän naisia seksipartnerina kuin Gene Simmonsilla. Voitin aikanaan lotossa päävoiton, mikä helpotti elämääni huomattavasti. Olin kituutellut opintotuen avulla ja elänyt pihisti. Tuon voiton jälkeen sain vähän parannettua elämänlaatuani. Heti ensimmäiseksi marssin autokauppaan. En kerro minkä auton ostin koska ehkä tietäisitte liikaa ja tulisitte pummaamaan multa rahaa. Sen verran voin kertoa muutin Kontulan vuokrayksiöstä Ruotsiin Bengt-enoni kotiseudulle hienostoalueelle. Näin lähti elämä rullaamaan ihan uusilla raiteilla.
Erään kerran uudessa asunnossani oleillessani soi ovikello ja siellä oli ovella pari Jehovan todistajaa. He höynäyttivät minut mukaan lahkonsa toimintaan. Käytän nyt sanaa höynäytys, koska jälkeenpäin olen viisastunut. Heidän oppinsa oli ehdottomasti väärä. Tosin oli siellä niitä langenneita enkeleitä mukana joiden kanssa tuli sitten harrastettua seksiä. Porukkaan kuuluin minä ainoana miehenä ja viisi naispuolista Jehovan todistajaa. Ovilla kiertelyn jälkeen kokoonnuimme mun kämpille dokaamaan ja samalla sain panna kaikkia viittä naista niin paljon kuin pusseissa riitti spermaa jaettavaksi. Yhden naisista saatoin myös raskaaksi ja hän synnytti mulle pojan. Emme pidä yhteyttä mutta tiedän että poikani tekee nykyään Jehovan todistajien keskuudessa ansiokasta työtä heidän sanomansa eteenpäin viemiseksi.
Urani Jehovan todistajana loppui siihen kun eräs yhteisön jäsen näki ohikulkiessaan minut ja nuo kyseiset naiset täydessä touhussa pihallani uima-altaan äärellä. Hän kanteli asiasta eteenpäin. Seurauksena oli tyly erotus yhteisöstä. Yritin selitellä, että ei kai tuo nyt niin paha juttu ollut jos vähän annoin naisille miehistä käsittelyä. Saahan sitä hoitaa velvollisuutensa muutenkin kuin vaan Jahven sanansaattajana. Mutta selitykseni eivät kelvanneet. En kuitenkaan suostunut lähtemään pois vapaaehtoisesti, vaan palasin kerta toisen perään tulin Valtakunnansalille. Lopulta kun järkipuhe ei auttanut, minut piestiin niin heikkoon kuntoon Valtakunnan salin pihalla, että ajattelin että antaa olla. En enää viittinyt mennä mukaan toimintaan. Lähdin omille teilleni. Kotonani mielenosoituksellisesti poltin roviolla kaikki vanhat Vartiotorni ja Herätkää-lehdet mitä olin vuosien ajan keräillyt. Myös Raamattu lensi rovioon. Ajattelin vaan, että haistakoot sitten koko porukka Jahve mukaan lukien pitkän paskan. Vittuakos minä yritän tässä mikään todistaja tai mikään muukaan olla. Olin pahantuulinen ja katkera. Välillä myös itkin ja surin, että olishan sitä voinut olla tekemättä niitä pahoja tekoja. Loukkasin monia ihmisiä ja viettelin hyviä ihmisiä pahoille teille. Syytin itseäni kaikesta ja olin pettynyt.
Nyt kuitenkin kun en uskonut enää Jumalaan enkä välittänyt mistään mitään ajattelin, että täysi vauhti päälle. Lähdin maailmanympärysmatkalle. Aloitin Euroopasta. Kiertelin maasta toiseen mieleni mukaan. Kävin panemassa bordelleissa ja yökerhoista löytyi myös ilmasta panoseuraa. Söin hienoissa ravintoloissa ja tilasin joskus ihan vaan huvikseen yksityishelikopterin, joka lennätti minut mihin mieleni tekevi. Kävin museoissa ja taidenäyttelyissä ja ostin itsekin maalaustarvikkeet. Maalasin kännissä teoksia, jotka myin kirpputorilla. Joistakin sain 5 euroa kappaleelta. Nuo rahat lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Olin huolissani siitä, miten Afrikassa ihmiset saavat leipää syödäkseen. Jotain oli minunkin tehtävä jotta maapallo olisi hyvä paikka elää meille kaikille. Mutta hyvien tekojeni jälkeen olin taas milloin missäkin. Join, panin ja tappelin nonstop-meiningillä.
Sorruin koviin huumeisiin. Se alkoi yhdestä marihuananpolttokerrasta. Lyöttäydyin väärien henkilöiden kanssa kimppaan. Uudet kaverini olivat rastafareja. Tapasin heidät Pariisissa. Lähdimme retkelle, josta mulla ei ole kovinkaan hyvää muistikuvaa. Hämärästi muistan jotain katkonaisesti. Välillä minua piestiin poliisiasemalla ja toisena hetkenä olin konsertoimassa yhtenä osana reggae-bändiä. Olin niin sekaisin, etten edes muista mitä soitinta soitin. Jälkeenpäin minulle on työnnetty käteen albumi, josta tunnistin itseni ja olin jopa kahdessa biisissä sanoittajana. Valitettavasti muisti noilta ajoilta on edelleenkin todella huono. Albumi nousi kuulemma listallekin Jamaikalla.
Kun tulin maailmanympärysmatkaltani monia kokemuksia rikkaampana tapasin yllättäen vanhan luokkakaverini Minnan. Olin huoltamolla syömässä burgeria, kun Minna tuli kertomaan minulle uskon asioista. Minna oli niin seksikäs kertoessaan mulle Jeesuksesta, että tein ratkaisun samana päivänä, etten enää jatka kadotukseen johtavalla tiellä. Tulin uskoon ja liityin Metodistikirkon jäseneksi. Nyt olen vihdoin löytänyt oikean tien. Välillä on helvetin tylsää ja ei ole mitään muuta tekemistä kuin lukea Raamattua. Todella tylsä kirjahan se on. Luen sitä koska en halua joutua helvettiin. Mieluummin bailaisin ja lukisin 7 päivää-lehteä. En silti aio luovuttaa, olkoon uskossaolo kuinka tylsää tahansa. Jos se mua itseäni välillä vituttaakin ja joku toinen haluaa vittuilla minulle siitä, niin en välitä mitään. Haaveenani on edistyä uskovaisena niin pitkälle, että ymmärtäisin hengelliset asiat syvällisemmin ja lapselliset puheeni vaihtuisivat syvämietteiseksi seikkaperäiseksi asioiden eri puolet huomioonottavaksi filosofiaksi. Siten voisin myös todistaa järkeenkäyvästi niille jotka eivät Jumalaan usko, että Jumala on olemassa. Se on vielä toistaiseksi suuri haaste, sillä rehellisesti sanottuna joudun välillä myöntämään olevani vielä aika yksinkertainen ja tunnen myötähäpeää itseäni kohtaan. Lainasin kirjastosta monta älykkäiden ihmisten kirjoittamaa kirjaa, joita lukemalla kehitän itseäni. Palaan asiaan kymmenen vuoden päästä ja katsotaan onko kehitystä tapahtunut. Siunausta!
En paskaakaan välittänyt vielä Jumalasta, kun istuin kotisohvallani tunkkaisessa paskaisessa asunnossani katsellen homopornoelokuvaa. Perseessäni oli margariinilla voideltu koivunoksa, jonka olin löytänyt metsästä ydinjätteen kaatopaikan viereiseltä paskatunkiolta. Olin Lapista ostamallani puukolla viillellyt tuon oksan tylpäksi, että pystyin vielä myöhemmin käymään paskalla. Vessaan olin rakentanut vanhasta Ikean nahkasohvasta erikoisvessanpöntön, jotta pystyin paskaa vääntäessä ottaa rennon asennon ja antaa pökäleiden soljua kaikessa rauhassa perseestäni paskapönttöön.
Myöhemmin tulin uskoon kuunnellessani hengellistä musiikkia. Olin saanut lahjaksi kaunista musiikkia sisältävän äänitteen. Kuuntelin herkkää musiikkia ja Herra alkoi puhutella minua ja niin tajusin olevani syntinen. Annoin elämäni Jeesuksen haltuun.
Minulla oli kaveri nimeltä Uffe, joka oli pastori. Menin hänen luokseen kertomaan hengellisestä heräämisestäni. Uffe oli juuri vaahtokylvyssä luxus-asuntonsa poreammeessa. Hänellä oli uudet Rayban-aurinkolasit silmillä, kun astuin ammeen vierelle. Hän kommentoi uskoontuloani vähätellen, että olin ollut Jumalan lapsi jo siitä lähtien kun minut oli lapsena kastettu evankelisluterilaisen kirkon jäseneksi. Mitä nyt oli tapahtunut ei ollut merkittävää. Suutuin Uffen ylimielisen asenteen takia ja halusin heittää seinään kytketyn hiustenkuivaajan ammeeseen Uffen seuraksi. Maltoin kuitenkin mieleni, koska muistin Herramme Jeesuksen opetukset rauhasta ja rakkaudesta. Poistuin paikalta suu mutrussa ja rukoilin samalla hengen tulivoimaa elämääni.
Liityin seurakuntaan missä oli rankkoja kokoontumisia. Siellä meuhkattiin, puhuttiin kielillä, parannettiin sairaita, ajettiin riivaajia. En tiennyt että itsestänikin löytyi monta riivaajahenkeä, jotka piti saada ajettua ulos. Asiaan vihkiytynyt pastori teki työnsä ammattimaisesti ajaen minusta viisikymmentäneljä demonia ulos samalla kun vaahto ja kuola valuivat pitkin suupieliäni. Jälkeenpäin tunsin olevani vapaa ja soitin landolalla koko kansalle suosikkigospelsävelmiäni. He aplodeerasivat ja halusivat kuulla vielä encorena lisää hyvää musaa.
Tulin köyhistä oloista. Rahani riittivät vain halpaan makaronipussiin ja ranskanleipään. Loput mitä jäi lahjoitin lähetystyöhön. Näin miten muilla seurakunnassa meni hyvin. Heillä oli hienot Raamatut ja varaa ostaa paljon hengellistä kirjallisuutta kotiinsa. Minulla ei ollut kuin Gideoneilta saatu pieni Uusi Testamentti. Halusin myös hienon Raamatun ja rukoilin, että sellaisen jostain saisin hankittua. Herra ei kuitenkaan vastannut rukoukseeni, niinpä päätin poiketa hieman kaidalta tieltä. Minulla oli kaveri nimeltä Erkki, joka oli juuri vapautunut vankilasta. Eräänä yönä yhdessä tuumin murtauduimme Kristilliseen kirjakauppaan ja varastimme itsellemme hienot Raamatut. Sulloimme säkkeihin myös kaikkea muuta tarpeellista, kuten Viktor Klimenkon cd-levyjä sekä Raamatun lausein koristeltuja postikortteja. Sitten pakenimme juosten ja myöhemmin autolla. Poliisit pääsivät kannoillemme ja seurasi hurja takaa-ajo. Erkki vanhana rallikuskina sai karkoitettua kytät pois perästä ja pääsimme karkuun.
Kotona ihailin uutta Raamattuani ja luin sen samantien kertaalleen läpi. Siinä meni viikko ja tuona aikana paastosin ja rukoilin. Myöhemmin menin seurakuntamme Jumalanpalvelukseen uusi Raamattu mukanani. Huomasin miten ennen minua vähätellen tuijotelleet uskonveljet katsoivat minua nyt uusin silmin. Raamattuni oli kallein mitä kaupasta löytyi reunoilta aitoa kultaa ja timanttiristi kannessa. Olin onnellinen ja itsetuntoni oli jälleen parempi kuin aikoihin.
Myöhemmin eräässä hengellisessä julkaisussa oli artikkeli kristillisen kirjakaupan ryöstöstä. Siellä mainittiin mitä kaupasta oli varastettu. Tapauksella oli myös silminnäkijöitä ja ihmiset alkoivat tunnusmerkeistä päätellen hiljalleen epäillä minua varkaudesta. Niinpä kesken erään rukouskokouksen tuli poliisit seurakuntaamme ja veivät minut mukanaan. Seurakunnasta ilmoitettiin myös että tervemenoa lusimaan perkeleen kätyri. Hommaa seuraavalla kerralla Raamattus rehellisesti äläkä synnillisin konstein senkin kyykäärmeensikiö. Näin minulle toitotettiin ja poliisitkin yhtyivät seurakuntalaisten mielipiteisiin. He pieksivät minut ensin muutamaan kertaan sellissä. Minua kidutettiin roikottamalla päätä alaspäin ja antamalla sähköshokkeja. Jouduin myös kuulusteluun, jossa käytettiin kaikki mahdolliset kidutusmenetelmät. He halusivat tietää rikostoverieni nimet ja he epäilivät että asialla oli järjestäytynyt organisaatio. Erääseen toiseen kristilliseen kirjakauppaan oli murtauduttu samoihin aikoihin ja kaikki tieto ryöstökoplasta oli kullanarvoista poliiseille.
Kuukauden raa'an kiduttamisen jälkeen minut tuomittiin kymmeneksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Pahaksi onnekseni jouduin huonomaineiseen vankilaan, missä sadistiset vartijat pieksivät vankeja surutta tohjoksi lähes joka päivä. Monia vankeja kuoli joka kuukausi väkivallan seurauksena. Myös minulta murtui luita ja lähes kaikki hampaat hajosivat pieksännän seurauksena. Myös raiskaukset olivat jokapäiväisiä. Eikä pelkästään vartijat syyllistyneet raiskauksiin vaan myös vangit raiskasivat kilpaa toisiaan. Jotkut myös söivät toisensa elävältä muiden vankien hurratessa vieressä.
Yritin itsemurhaa vankilassa useaan kertaan tuloksetta. Elän vieläkin ja se on Herran suurta armoa. Kuolema on ollut hiuskarvan varassa. Minulla on vielä Jumalallinen tehtävä maanpäällä suoritettavana. Haluan viedä sanomaa Kristuksesta kaikkeen maailmaan. Huomenna lähtee lento Iraniin. Siellä ei kristittyihin suhtauduta välttämättä suopeasti, mutta meikäläinen menee sinne silti ja käännyttää ne kaikki kristityiksi. Menen suoraan Ahmadijenadin puheille ja sanon äijälle, että kääntyy kristityksi. Rukoilkaa kaikki ketä nyt sattuu rukoilu kiinnostamaan, että onnistun tehtävässäni ja sanoma Kristuksesta leviää kulovalkean lailla missä tuota ihanaa sanomaa sitten saarnataankin. Meidän Herramme on voittaja!
